Jaahas, kalenterissa pönöttää numerot 1.1.2011. Se on taas tämä aika vuodesta, kun ihmiset ovat lupailleet kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Kohta sitä tuskaillaan taas omantunnon kanssa ja luritellaan toinen toistaan hauskempia selityksiä miksi lupaus ei taaskaan pitänyt. Tai toinen trendihän on nykyään harjoittaa jotain absoluuttista kieltäytymistä jostain asiasta. Tipaton tammikuu, lihaton tammikuu...joihin vastaliikkeinä ovat syntyneet tipallinen tammikuu, lihallinen tammikuu...voiko typerämpää olla?

Juomisesta puheenollen, en ole ikinä oikein ymmärtänyt, että miksi juomista pitää mainostaa koko ajan? Feisböökissä vilisee näitä viinanhuuruisia statuspäivityksiä. Mietin vain, että mitä sitten? Mitä sitten, jos joku vetää päänsä täyteen? Täytyykö se ilmoittaa? Ja seuraavaksi joku miettii, että kyllä MÄ saan mainostaa juomistani, koska maksan veroja. Luin muuten joulukuussa, että alkoholin aiheuttamat kustannukset ylittävät seitsenkertaisesti siitä saatavat verotulot. Ja katselin dokumentin sairaalan päivystyksestä. Olin tyytyväinen sen katsottuani, että alkoholinkäyttöni on hyvin vähäistä ja pääni sekoittajan toimii elämä ilman vippaskonsteja.Täytyykin varmaan laittaa seuraavaksi statukseksi: "Ostin 6-backin. Ulkotulia." Paloivat muuten 8 tuntia, vaikka paketissa lupailivat niiden palavan 4 tuntia. Tämä on harvinaista nykyään! Veikkasin meinaan niiden palavan ehkä tunnin pari.

********

Ennen joulua seikkailin Plantagenissa. Päätin ostaa itselleni joulukukan ja päädyin laverin luo, jossa oli miniamarylliksiä. Kas, siinäpä sopiva kukka pöydälleni. Pieni ja kaunis amaryllis. Joulun pyhinä se kasvoi ensin pituutta. Lisää pituutta. Ja teki niin kauniin kukan, että lähes itken sitä katsellessani. Ja toinen kukka on vieressä tulossa. Jos ne molemmat ovat kukassa samaan aikaan, itken varmasti. Luonnon kauneutta, mikään ei ole sen parempaa.

********

Rami ja Roope voivat paksusti. Molemmat ovat kasvattaneet nimittäin paksun talvikarvan. Oikein teddykarhuja! Ostin Roopelle joululahjaksi toppaloimen. Siinäpä olikin savotta saada se ponin päälle. Ponilla kun ei koskaan aiemmin ole loimea ollut ja hänen poniutensa tulkitse tämän kahisevan kangaskappaleen hirmuisen pelottavaksi vaaraksi, jota piti väistellä. Hiljalleen edeten ja kärsivällisyyttä koetellen loimi saatiin päälle ja pikkuhiljaa poni antaa laittaa sen aina paremmin. Rami sen sijaan sai komeat länget. Herra onkin mainio ajohevonen, joten jospa sitten joku talvi päästäisiin rekiajelulle. Ramia olen liinassakin juoksutellut. Fiksu poika ja tottelevainen, paitsi jos heinäkasa on näkyvillä. Silloin keskittyminen siirtyy heinäkasaan ja sen luo pääsemisen yrittämiseen.

********

Nekusta minulla ei olekaan uusia kuvia. Yritänpä ottaa. Koiruus on haasteellinen kuvattava, koska a) ei pysy millään paikoillaan b) tulkitsee kameran syötäväksi c) tulkitsee kameran vallan mainioksi leikkivälineeksi hyökäten sen kimppuun ja kumoten innosta puhkuvan valokuvaajan lumihankeen. Mutta sinnikkyys on luonteenpiirteeni, joten kyllä kuvia vielä tulee. :)