Uusi vuosi. 2009. Tammikuu. Joulu tuli ja meni. En kokenut jouluna -08 sitä perinteistä jouluähkyä, kun kaikkia laatikoita, suklaata, salaatteja, jälkiruokia, kinkkua, lohta, joululimppua ja herkkuja on syötävä niin, että olotila tuntuu yhtä turpealta kuin kohoavalla pullataikinalla. Sen sijaan olin mahataudin jälkimainingeissa eli lähinnä keskityin katselemaan ruokia ja tökkimään haarukalla yksinäistä lohenpalaa muuten ah, niin autiolla lautasellani. Eräs tukilapsista sairasti samaisen öklötaudin ennen minua. Heräsin yöllä huutoon: "Sussu, nyt mä teen sen, se tulee, ei voi mitään!". Mietin unenpöpperössä mitä marakatti on saanut päähänsä tehdä, kunnes muistin iltaiset puheet pahasta olosta ja siitä kuinka kohta tulee oksennus. Se tiesi siivoamista ja valvomista, mutta sinä yönä en suinkaan ollut ärtynyt enkä kiukkuinen vaan mietin mitä kaikkea elämään mahtuu. Lapsen toivuttua taudista hän selitti silmät suurina kuinka näki oksennuksessaan aiemmin syötyjä ruoka-aineita. Kuulin siis tarkan analyysin aina punaisista tomaatinpaloista kinkkuviipaleisiin ja mandariinin hieman repaleisiin paloihin. Lapset ovat ihailtavan realistisia!

Uudenvuoden vaihtuessa tehdään perinteisesti lupauksia. Perinteessä alkava vuosi on kuvattu pienenä lapsena, jolla on mahdollisuus uuteen elämään. Lupauksiin liittyykin usein halua korjata menneitä ja puhdistautua. Lupausten kirjo on nykyään laaja. Toinen vannoo aloittavansa kuntokuurin ja näkee itsensä jo muutamaa numeroa pienemmässä uima-asussa keräämässä katseita helteisellä rantahietikolla. Toinen lupaa jättää karkit sekä suklaat kaupanhyllylle ja pidättäytyä makeishoukutuksista. Kolmas vannoo tipattoman tammikuun nimeen. Yleisin lupaus nykyään taitaa olla kuitenkin se, ettei lupaa yhtään mitään. Siihen ratkaisuun on helppo päätyä, kun näkee mielessään itsensä jo viimeistään loppiaisen jälkeisinä päivinä ahtamassa ostoskärryä täyteen Fazeria ja Pandaa. Tai kun ensimmäinen laihdutuslenkki hiipuu vaatteiden alta puskevaan hikeen ja lihasten särkyyn. Tai kun tipaton tammikuu muuttuukin tipalliseksi ja sitä seuraa humalainen helmikuu. Toisaalta epäonnistuminen kuuluu elämään ja on inhimillistä, joten epäonnistumisen jälkeen ei kannata ruoskia itseään turhan ankarilla moraalisaarnoilla vaan jatkaa eteenpäin kohti onnistumisia. Mutta! Lupauksen pitäminen on myös hyvin mahdollista. Se vaatii itsekuria, päättäväisyyttä, rohkeutta ja usein myös pitkäjännitteisyyttä. Samalla se kehittää myös ihmisyyttä omalla tavallaan, oppii ehkä ajattelemaan asioita uusilta näkökannoilta.

Onnekasta Uutta Vuotta kaikille. Uusi vuosi tuo varmasti jokaiselle jotain uutta, joten itse ainakin mielenkiinnolla odotan uusia päiviä. Sain muuten joululahjaksi tuon pienen käsintehdyn possun, jonka kuva koreilee ylhäällä. Se oli piilotettuna tyhjästä kahvipaketista tehtyyn pussiin. :)