Viikonloppuna eläinystäviemme joukkoon liittyi pieni suloinen koiranpentu Nekku Vihtori, tuttujen  kesken Nekku vaan. Nekku tuli 14-vuotiaana koirien taivaaseen lähteneen Jerin jättämää aukkoa täyttämään. Ajelimme kauniina aurinkoisena päivänä Pohjanmaan lakeuksille hakemaan uutta tulokasta. Ilmastoimattomassa autossa oli kuuma ja maaseudun tuotantoeläinten pellolle levitettävien jätösten hajut tunkivat vähän väliä autoon sulostuttamaan matkan tekoa. Epäonneakin oli matkassa; veljeni upouusi navigaattori (jolla oli elvistellyt muutaman päivän) ei suostunut toimimaan ja niinpä perille oli löydettävä omien pienelle paperinpalaselle rustattujen suttuisten ja ympäripyöreiden ohjeiden avulla. Ja voi mikä ilo olikaan kuittailla rakkaalle veljelleni tästä maasta taivaaseen ylistetystä laatikosta! :) Loppujen lopuksi kaikki päättyi hyvin. Nekku matkusti kanssamme takaisin hämäläisiin maisemiin ja sai uuden kodin.

Nekku on virkeä, fiksu ja ihastuttava pieni koiruus. Ensimmäiseksi pikkuherra totutettiin omaan koppiin ja tarhaan. Ja Nekku todella tykästyi uuteen taloonsa. Ensimmäisen yön se oli hiljaa, kun aiemmat talossa kasvaneet pennut ovat pitäneet kunnon kiljumishaukuntakonsertin yksin jäätyään. Nekku yllätti positiivisesti! Syksyn pimeillä koiruus voi päästä sitten sisällekin, mutta nyt valoisina kevät -ja kesäpäivinä se saa olla ulkona ja totutella nukkumaan tarhassa ja pihassa. Näytin Nekulle jo järveä ja pojasta taitaa tulla todellinen uimamaisteri, koska vesi ei pelota yhtään. Kiven päältä vain hyppy veteen ja hauskaa on. Onneksi ranta on matala. Nekku on myös todellinen koiramaailman Litmanen, joka ei kyllästy pallon kanssa leikkimiseen ihan heti. Nykyään päivistä meneekin mukava siivu pikkukoiran kanssa touhuamiseen. :)

Talomme jo hieman ikääntyneet herrat Rasse ja Nero ovat suhtautuneet yllättävän hyvin pieneen taapertajaan. Nero on hieman varautunut, mutta Rasse heiluttelee häntää ja haistelee pentua uteliaana.  Nekku ilmiselvästi tykästyi Rasseen, koska käy välillä moikkaamassa sitä ja yrittää kaivaa itseään herran tarhaan. Rasse puolestaan näyttää siltä, että haluaisi osallistua Nekun palloleikkeihin. Rassen kanssa edelleen käyn juoksulenkeillä ja uimassakin karvakala on käynyt jo monta kertaa. Varsinkin jos sorsia on näköpiirissa, herra tekee kunnon baywatch-hypyn veteen neljä jalkaa suorana. Rassen furunkuloosi on onneksi pysynyt kohtalaisen hyvänä. Lumien sulettua tassut oli kipeämmät, mutta tein nettietsivätyötä ja löysin konsteja, joilla tassut saa pidettyä parempina. Bacibact-pulveri on hyvä, samoin mäntysuopaliuos ja tassujen kuivaaminen. Sekä vanha kunnon Terra Poly Vet. Rasselta on myös karva lähtenyt urakalla viime viikkoina. Otin hevoselta lainaan yhden kunnon harjan ja koira tykkääkin kovasti harjaamisesta. :)

Talviturkki tuli heitettyä jo huhtikuun viimeisenä päivänä Aurejärveen, vaikka vastarannalla oli vielä jäätä. Ennen saunaa heitin uimapuvun niskaan ja tallustin lemmenkurnutuksia ilmoille päästävien sammakoiden sekaan rannalle. Vesi oli hyytävän kylmää ja hetken toivoin omaavani jonkinasteisen suomupeitteen, etten kuole saman tien hypotermiaan. Kohta kutsuu taas Keski-Suomen maisemat, vaikka opiskeluinto onkin lähinnä pakkasen puolelle. Kummasti kaikki muu tekeminen siivouksesta lähtien on tällä hetkellä mielekkäämpää. Uuden vihreän ruohon lumoissa olevalle hevoselleni laitumien rakentaminenkin tuntuu lähinnä huippuelämykseltä verrattuna ajatukseen opiskelusta. No, jonkinlainen laidun hirmulle on tehtävä tai se tulee kohta talviaitauksesta läpi. On se kovaa olla hevonen näin keväällä ;)