Nyt sitä on sitten annettu pikkusormi netin ihmeelliselle maailmalle. Toivottavasti ei mene koko käsi. Vannoutuneena aidon kynän käyttäjänä luulen, ettei siitä ole kuitenkaan pelkoa. Edelleen aion turvautua myös vanhaan hyväksihavaittuun päiväkirjaan, johon raapustetaan eri värisillä kynillä, piirrellään kuvia, kirjoitellaan runoja ja matkan varrella mieleen painuneita viisauksia. Tosin viime aikoina rakas päiväkirjani on kyllä lojunut yksinäisenä kaapissa, kun ajanpuute on mukamas vaivannut. Selittelyn makua ;)

Uusi harjoituskausi on hiljalleen lähtemässä käyntiin. Tai no, tuntuu hieman oudolta puhua mistään kausista, kun olen hiihdon puolesta lusmuillut viime vuoden. Oli todella helpottavaa päästä irti koko hiihtotouhuista vähäksi aikaa. Kun nappulasta asti on kolunnut kaikki hippohiihdot ja siitä eteenpäin jauhanut kansallisia kisoja sekä oman sarjan SM-kisoja, niin jossain vaiheessa koko hommasta tulee pakkopullaa. Varsinkin, kun on kokenut suuria suunnanmuutoksia omassa tulostasossaan ajan kuluessa ja kärvistellyt erinäisten sairauksien otteessa enemmän kuin tarpeeksi. Kevääksi taittunut talvi olikin minulle lähinnä harrastelua, en edes lisenssiä hommannut. Oli oikeastaan hienoa lähteä lenkille silloin kun huvitti, pitää lepopäiviä vaikka viikko putkeen ja viikonloppuna lähteä hiihtelemään järven jäälle ja nauttimaan auringosta sen sijaan, että olisi otsa hiessä ja lihakset hapoilla vääntänyt jonkun kansallisen kisan mäkiä ylös.

Lopputulos tauosta olikin melko positiivinen: nyt on uutta energiaa ja motivaatiota harjoitella. Maaliskuussa jo katselin kisatuloksia ja fiilistelin itseni aina jollekin sijalle ja mielessäni kävin läpi kisapaikkojen maastoja. Oli latuikävä, ihan selvästi. Täytyy vain toivoa, että motivaatio säilyisi enkä harkitsisi suksien ja muiden oheisvälineiden polttamista jo juhannuskokossa...ehkä myös hankinnassa oleva uusi sykemittari ja juoksukengät antavat uutta puhtia. :)

Mieli on korkealla, aurinko paistaa ja kesä lähestyy. Tosin, ihana kauramoottorini on päättänyt nauttia kevätmudasta ihan konkreettisesti ja pyöräyttelee kuudensadan kilon kroppaansa mutavellissä lähes päivittäin. Näky on lähinnä painajaismainen ja tietää myös lisätöitä omistajalle. Mutta eihän sitä vihainen voi olla, kun heppa nätisti hörisee tarhasta pois hakiessa ja katselee lempeästi mantelisilmillään...enhän minä mitään ole tehnyt, niin se varmasti ajattelee ;)