Kun kurkiaurat lentävät kohti pohjoista ja kevään ensimmäiset perhoset liihottavat auringonpaisteessa, iskee tajuntaan erinäköisiä kevätvimmoja. Ajankohtaisia ovat linnunpönttöjenrakennusvimma ja istutusvimma. Aloitetaan linnunpöntöistä. Kukapa ei haluaisi auttaa pieniä siivekkäitä ystäviä rakentamalla pönttöjä, jotka sitten ripustellaan havunneulasia hiuksissa ja itsesuojeluvaisto hämärtyen eri kokoisiin puihin. Viimeisten viikkojen saldo on kymmenkunta pönttöä. Suurin osa on alun perin tukilastemme innolla rakentamia, joita on näin jälkikäteen tarvinnut hieman remontoida. Eräskin ilmiselvästi tuleva rakennusmestari teki pönttöjä lähes sarjatuotantona vasara ja saha käsittämättömällä tahdilla heiluen. Taustapiruna antamani ohjeet aiheuttivat lähinnä tahdin tiivistymistä, jolloin yhteen pönttöön upposi keskimäärin yli 30 naulaa, kun normaalisti vaaditaan noin 16 naulaa. Mitä painokkaammin yritin tätä oman elämänsä pönttömestaria ohjeistaa, sitä tiuhemmin kävi vasara ja päätin lopulta terveyskeskusreissun välttämiseksi olla hiljaa ja kehua syntyneitä luomuksia (joita ei kyllä aina pöntöiksi tunnistanut). Kunhan pöntöt on puissa, sanon tälle tehorakentajalle, että siellä hänen työnsä tulokset ovat. Tulee hyvä mieli kaikille ja pöntönrakentamisvimmasta on tänä vuonna selvitty. :)

Kauppojen puutarhaosastot ovat istutusvimmasta kärsivälle parasta lääkettä tähän aikaan vuodesta. Innokkaimmat ovat jo talvella iskeneet siemeniä ruukkuihin ja odottavat hymynkare suupielessä koska saavat istuttaa valmiit taimet ulkoilmaan. Saadakseni helpotusta istutusvimmaan pyöräilin viikolla erään palaverin jälkeen ostamaan kaikenlaisia istutettavia. Ja niitä todella riitti. Ensimmäiset pari minuuttia hypistelin kymmeniä ja taas kymmeniä tuotteita. Oli persiljaa, tilliä, auringonkukkaa, kaaleja, kehäkukkaa, salaatteja, orvokkeja...samalla huomasin laskevani puutarhaosaston keski-ikää roimasti, koska ilman läsnäoloani se olisi varmasti huidellut reippaasti eläkeiän puolella. Muutama iäkäs rouva katseli sivusilmällä ostoskorini täyttymistä ja mieleni teki aloittaa small talk vaikkapa ikikukan kuivaamisesta. Lopulta jätin small talkit ajatuksen tasolle ja valitsin lehtisalaattia, persiljaa, ikikukkalajitelmia, kehäkukkia, tilliä ja porkkanaa.

Istutusvimmalla on toki myös kääntöpuolia. Taimien kasvaessa innostuvat myös rikkaruohot, jolloin pelastaakseni vimmani tulokset, täytyy kykkiä kasvimaalla perkuupuuhissa. Kesä menee tunnetusti nopeasti, joten kun muut katsovat salkkareita, minä oleilen istutustenpelastustoimissa hyttysten ja muiden verenimijöiden suureksi iloksi.

Vimmojen keskellä on myös pakko keskittyä opiskeluun. Toukokuussa häämöttää muutama tentti ja tietokoneen äärellä pitäisi jaksaa istua enemmän kuin tarpeeksi erinäisten kirjallisten töiden kimpussa. Positiivista on, että muutama iso projekti on saatu loppuun, kuten hygieniaopas, joka löytyy täältä.

Toukokuuta kohti mennään mieli korkealla. Karvamersuni näyttää potevan kevätväsymystä kuvasta päätellen, toivottavasti ei iske minuun :D