Olen aina ihaillut ihmisiä, joilla on erilaisia kukkia ja kasveja. Sitä taitoa, jolla nämä ihmiset saavat kukat kukkimaan ja kasvit kasvamaan. Kukat ja kasvit ovat vaan niin kauniita! Ja lisäksi ne ovat myös mainio sisustamisen keino. Toki, siinä vaiheessa jos asunto näyttää enemmänkin trooppiselta sademetsältä kuin ihmisen asunnolta ja eteneminen huoneissa vaatii vakiovarusteeksi viidakkoveitsen, ollaan menty ehkä hieman yli.

Minä kukka-amatöörinä marssin eräs syyskuinen päivä pieneen ja viehättävään kukkakauppaan. Katutasolle levitetyt kukat suorastaan imivät minut sisälle liikkeeseen myyjän puheille. En tiedä kasvien maailmasta juuri mitään muuta kuin, että ruusu tulee laittaa lämpimään veteen maljakossa ja että vihreiltä ne näyttävät sekä muita oleellisia yksityiskohtia. Minulla oli kuitenkin tavoite: ostaa helppohoitoinen viherkasvi.

Myyjä oli silmänräpäyksessä edessäni, kun oveen asetettu pieni kello kilahti. Näytin varmasti äärimmäisen typerältä, koska kasvoillani oli innostuksen ja jännityksen nostattama typerä hymy. Kerroin tavoitteeni ystävälliselle naismyyjälle. Toiveenani oli lisäksi roikkuva viherkasvi, koska olin suunnitellut sen asettamista pienen kirjahyllyni päälle (jos kasvi selviäisi hengissä siihen asti). Olin aivan lumoutunut murattien maailmasta ja miten kauniisti ne laskeutuivat kohti maanpintaa korkealta katonrajasta. Mutta ne ovat vähän vaikeita hoitaa, joten korostin myyjälle sanaa "helppohoitoinen". Sitten minulle esiteltiin kultaköynnös, tuleva kirjahyllyni sulostuttaja. Helpot hoito-ohjeet: kastele kerran viikossa ja unohda kasvi taas viikoksi. Kuulosti niin helpolta, että päätin viherpeukaloelämäni starttaavan juuri tästä viehättävän vihreästä ja ah, niin helppohoitoisesta lajikkeesta. Kasvi pakattiin kassiin ja kuljetin sen kädessäni kotiin, tyytyväinen virne kasvoillani.

Asetin kasvin kirjahyllyni päälle ja totesin sen sopivan siihen juuri niinkuin olin ajatellutkin. Surffailin vähän netin kasvipalstoilla, mutta lopetin sen saman tien, koska eteeni tuli vain tekstejä, joissa kultaköynnös-parat olivat kuolleet ja multasormet yrittivät epätoivoisina keksiä keinoja, joilla elvyttää kasveja eloon. Ajattelin, että pidän kasvistani niin paljon, että sehän elää pelkällä rakkaudella, vaikka hoitaisin sitä helpoista hoito-ohjeista huolimatta väärin.

Kultaköynnöksen ensimmäinen päivä kodissani ja suuri helpotus: kasvi oli hengissä!  Kastelin sen ja jätin yksin viikonlopuksi. Kun palasin parin päivän päästä, silmäni laajenivat teelautasiksi. Köynnös oli alkanut kasvaa! Seuraavan viikon aikana se oli tehnyt jo monta uutta lehteä ja seurasin erityisesti pisimmän varren kehitystä. Tänään meinasin jo alkaa puhua kasville, että mikä sitä vaivaa, kun se on kasvattanut pelkästään alimpana roikkuvaan varteensa jo kaksi uutta lehteä uudessa kodissaan ja pituutta on tullut (hetkinen...mittaan...) melkein 20 cm! Onko kukkarakkaus todella näin vaikuttava voima?

Mutta jotten leijuisi kasvitaivaassani liian korkealla, olen toki varautunut pahimpaan. Siksi iloitsen joka päivä kuin pieni lapsi kasvavasta kasvistani! Kyllä se vain niin menee, että pienet asiat ovat elämän suola. Minun  yksi suolahippuni on tällä hetkellä tämä toistaiseksi kasvava ja hyvin elävän oloinen kultaköynnös. :)