Koska blogini sijaitsee osoitteessa vuodatus.net, on näin marraskuisena pimeänä iltana hyvä peruste vuodatukselle ja hyvä hetki vuodattaa. En tiedä, ovatko ne päivät lähestymässä vai onko ärsyyntymiskynnykseni tavanomaista matalammalla muuten vain vai onko vähenevä valo vienyt myös osan yläpääni valosta pois. Miten päin tahansa, minua on nyppinyt muutamat asiat viime aikoina. Ja lopulta kun tarpeeksi nyppii, alkaa naurattaa, joten ei kuitenkaan oteta elämää liian vakavasti. :)

Kaupallinen joulu. Pidän joulusta. Joulun tunnelmasta, kynttilöistä, rauhoittumisesta ja siirappipiparkakuista. Vaikka olen joulun töissä, uskon löytäväni joulun tunnelman taas sydämestäni. Mutta joulu on nykyään aikamoista kauppiaiden nissepolkkaa, ja olen itse vakaasti päättänyt antaa kauppiaiden taskuun mahdollisimman vähän euroja joulukaupan tiimoilta. Olen aina ollut hämilläni, kun marraskuussa kauppaliikkeissä soivat yli-iloiset joulurallit, mutta tänä vuonna on sapettanut vielä enemmän, koska joulu alkoi näkyä kaupoissa jo lokakuussa. Juuri niin, lokakuussa. Kun juuri on kesä laitettu kansiin ja viimeiset juhannusmakkarat syöty säilöstä pakastimen periltä, tulee vaihdos lumimaisemiin, kimalteisiin ja siihen jännitykseen, kuka artisti on tänä vuonna päättänyt tehdä iloksemme joululevyn tai pahimmassa tapauksessa uudelleenversioida jonkun klassisen joululaulun. Lokakuisena päivänä menin ostoksille erääseen markettiin. Pitkien hyllyjen välistä kävelin kohti maitotuotteita tähtäimenäni hakea koriini maitorahkaa. Näin hyllyjen välistä jotain punaista. Meni muutama sekunti ennen kuin tajusin, että hahmo muistutti erehdyttävästi joulupukkia. Peruutin pari askelta. Ilmeisesti yhdistelmä lokakuu ja joulupukki ei sopinut aivoihini, koska jäin hetkeksi katseleen tuota edelleenkin erehdyttävästi joulupukkimaista hahmoa. Pukki tarjoili glögimaistiaisia jouluisissa tunnelmissa. En todellakaan halunnut harrastaa glögin maistelua lokakuussa enkä vääntää tekohymyä kasvoilleni kysellen tuliko pukki porolla vai helikopterilla, joten jätin pukin ja hänen ympärilleen kerääntyneen iäkkäiden ihmisten piirin omaan rauhaansa. En maistanut edes siksi, että ilman olisi saanut glögiä. En, minähän en lokakuussa ota glögimaistiaisia joulupukin näköiseltä hahmolta. Lokakuussa myös joihinkin kauppoihin alkoi ilmestyä joulukrääsää. Palloja, valoja, koristeitä, kimallenauhoja ja lisää palloja. Voi vain kuvitella kuinka paljon niitä krumeluureja on kaupoissa sitten joulukuussa. Mihin sitä kaikkea krääsää tarvitaan? Kuka sitä tarvitsee? Kuka kaupallisti joulun?
Facebook. Hieno keksintö. Tosin, olen aina ollut karvat pystyssä kaikkia teknisiä uudistuksia kohtaan ja naamakirjakin edelleen epäilyttää. Epäilyttää jo siksikin, että vähän väliä tulee kaveripyyntöjä jostain päiväntasaajan seuduilta, kun joku abdullahalihassanhussan haluaa kaverikseni. Internet tuntuu syvältä kuilulta, jonne tiedot voivat riistäytyä ja löytää tiensä ties minne. Mutta olen löytänyt varsin mielenkiintoisen ilmiön: vauvakuvat. Moni on saanut perheenlisäystä ja moni on laittanut profiilikuvakseen vauvansa kuvan. Miksi? Ymmärrän vauvan tuoman onnen ja ilon, mutta jos profiili on nimellä maija meikäläinen ja kuvassa on maijan vauva, niin onko kuvassa silloin maija meikäläinen, jonka profiilista on kyse? Ei, siinä on maijan vauva ja itse maijasta ei näy hiussuortuvaakaan. Jos minun äitini olisi laittanut profiilikuvakseen vauvakuviani, jos naamakirja olisi ollut silloin olemassa, olisin ollut asiasta tietoiseksi tultuani sanoisinko hieman närkästynyt. Vai olenko vielä lapsettomana ihmisenä epätietoinen jostain symbioosista, jossa äiti ja lapsi ovat samoja persoonia? Vai mikä tämä nykyaika on? Vai osaavatko vauvat jo nykyään kertoa ja antaa luvan, että laitapas kuule äiti vaan mun ihana kuvani sinne nettiin niin toiset voi sitä sitten kommentoida. Oma lukunsa ovat sitten ihmiset, jotka tekevät lemmikeilleen profiileja. Ehkä jätän mieluiten kommentoimatta sen asian.
Sikainfluenssa. Eli mediainfluenssa. 8-vuotias tyttö kuolee todella valitettavasti sikainfluenssan aiheuttamaan keuhkokuumeeseen. Sen jälkeen keski-iän ylittäneet ihmiset tappelevat rokotusjonoissa. Minulle piikki! Saatan muuten kuolla! Tietävätköhän monet ihmiset, että elämä päättyy kuolemaan jokaisen kohdalla. Milloin ja miten, sitä emme tiedä. Se, että olemme vaatimassa lähes väkivalloin ja mieli kireänä piikkiä olkavarteen, etten MINÄ vain saa tautia, kertoo meistä ehkä kaiken oleellisen. Oksettava itsekkyys. Yök. Ihmisiä kuolee koko ajan: nälkään, sodissa, syöpään, väkivaltaan, onnettomuuksiin, sairauksiin ja vanhuuteen. Kun sikainfluenssa tappaa iäkkään ihmisen, uutiset hehkuvat hevosen kokoisin kirjaimin: Sikainfluenssan viides uhri! Ja ihmiset hysterisoituvat, joka ei auta ketään eikä valaise meitä yhtään enempää taudin kehityksestä. Apua, minäkin voin kuolla! Miten se nyt yhtäkkiä nousee niin mieleen, koska ihmisenhän pitäisi koko ajan ajatella, että minä voin kuolla, koska jokainen voi kuolla milloin vain. Kausi-influenssaan kuolee joka vuosi Suomessa satoja ihmisiä. He ovat usein iäkkäitä, jotka menehtyvät juuri keuhkokuumeeseen, koska elimistö ei enää kestä niin kovaa tautia. Mitäs sitten tapahtuu, jos tämä possunuha aiheuttaa satoja kuolemia? Kyllä ihmisille täytyy varmasti tarjota kriisiapua, lehdet myyvät ennätystahtia ja hengissä säilyneiden on syytä vetäytyä maakellariin perunoiden seuraksi.
********
Ah, tulipas vuodatettua. Nyt voinkin kertoa uusista pupuista, jotka löysivät uuden kodin tallistamme. Risteytyskanit Lumi, Usva ja Pilvi sekä luppakorvaristeytys Viivi. Viivi on puolivuotias ja aivan mahtava persoona. Todellinen kanimaailman velmu ja stand up-koomikko. Ei pelkää ihmisiä ja harrastuksiksi voisin mainita nakertamisen, kumisaappaiden rouskuttelun, takista vetämisen, piruettihyppelyn, pikaloikkimisen ja kujeilun. Ensimmäisenä mainittu pupukolmikko on iältään siinä reilussa puolessa vuodessa. Usva on arin kolmikosta, Lumi ja Pilvi ovat uteliaampia. Lumi on kaunis kani. Nimestä voi päätellä värin. Tallissa hyppii nykyään 7 iloista pupua, jotka suureksi ilokseni tulevat vielä hyvin toimeen keskenään.

Lumi.

Pilvi.

Usva.

Viivi.

Viivi.