Elämässä on aikoja, jolloin kaikki asiat tuntuvat muodostuvan ongelmiksi. Siinä samalla saattaa menettää jotain, ärsyttää kanssaihmisiä ja saada höyryn nousemaan myös omasta päästään. Kirjoitin viime vuonna kolumnin ongelmista, johon palasin tänään lukemalla sen ja päätin, että siirryn ongelmattomampaan elämään. Ainakin yritän parhaani. :)<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Tuottavuuden, tehokkuuden ja suurempien voittojen yhteiskunnassa ongelmia löytyy joka pensaan alta ja jos ei löydy, sellainen kehitetään. Jo ihmisyys itsessään on ongelma. Vaikka keuhkot toimivat ja sydän lyö normaalisti, ei se riitä. Ihminen on aina joko liian lyhyt, pitkä, laiha, lihava tai jokin monista ruumiinosista toimii ongelman ytimenä. Jos itsestään ei löydä ongelmaa, siitä pitävät muut huolen. Eri ikäkausien kallonkutistajat ja arviointeja tekevät asiantuntijat löytävät varmasti jonkun epäkohdan. Jos ei muuten, niin kehittämällä uuden diagnoosin ja antamalla hienon nimen uudelle ongelmalle. Monesti ongelmia tehdään jo asioista, joihin ongelmallisuuden ei tulisi liittyä mitenkään. Ongelmien viidakossa normaaliin elämään kuuluvat asiat alkavat käydä vähiin.

Epäkohtien esiin kaivamisen mestareita ovat erilaiset naistenlehdet, virtuaalimaailma ja TV-ohjelmat. Niiden tarjonta ja sisältö laajentavat joskus silmien kokoa ihmetyksen seurauksena. Sisustusohjelmien kiiltävät marmoripinnat ja vatupassein suoristetut lehtipinot saavat monen kodin hengettären tuntemaan itsensä pelkäksi ongelmaksi. Tuolin reunoilla roikkuvat vaatekappaleet ja keittiössä lojuva tiskivuori ovat kaukana ohjelmien luomasta täydellisyyden illuusiosta. Sitä voi tosin miettiä, kummanlaisessa kodissa voi todella elää sanan varsinaisessa merkityksessä.

Ongelmamaailmassa on olemassa ehdoton johtaja. Monet tapaavat tämän ongelmien ehdottoman valtiaan loma-aikana tai muuten luppoaikaa viettäessä. Se ei ole mökkimatkalla hapantunut maitotölkki, vetämätön saunanpesä eikä naapurin grillistä leijuva savu. Ongelmien ehdoton ykköspaikan haltija on vapaa-ajan ongelma. Kiireisessä elämän oravanpyörässä ihminen usein leijailee haaveissaan tilanteeseen, jossa ei ole mitään tekemistä. Voi kuunnella lintujen laulua, maata selällään nurmikolla ja seurata pilvilaivojen etenemistä sinitaivaalla. Kun odotettu vapaa hetki koittaa, on monella ongelma käsien ulottuvissa: mitä nyt teen? Yhtäkkiä ei olekaan mitään tekemistä ja sekös on äärimmäisiä extreme - kokemuksia janoavalle nykyihmiselle maailmanloppu. Tai vähintäänkin suuri ongelma.

Kuunnellessa ihmisten puheita elämänrytmistä ja lomasuunnitelmista ei enää oikeastaan ihmettele luppoajan muotoutumista ongelmaksi. Täysohjelmoidut reissut antavat tuskin tilaa hengittää, kun pitää jo rynnätä seuraavan museon kautta huvipuistoon ja sieltä edelleen uuteen elämyskohteeseen. Samaa on havaittavissa arkielämässäkin. Lopulta ylivauhtinen karuselli heittää kyydistään pois ja tuloksena on ongelmientäyteisiä ja uupuneita, itsestäänkin eksyneitä ihmisiä.

Ongelmista ja niiden jahtaamisesta voi helposti tulla elämän sisältö. Uusi ongelma tuo monipuolisuutta ja väriä ehkä muuten niin tylsään arkipäiväisyyteen. Ongelmien ja niiden pyörittelyn kanssa on kuitenkin oltava tarkkana. Siinä vaiheessa, kun omat ongelmat pyritään peittämään tai kumoamaan muista haettavilla ongelmilla, ollaan pahasti ajamassa kohti tien penkkaa ja siitä edelleen metsään.