Ensimmäisen kerran tosielämässä kuulin suden ulvontaa lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Youtubessa toki joskus kuuntelin miltä ko. eläimen ulvonta kuulostaa, kun harmaaturkkeja on nykyään vähän joka puolella eteläistäkin Suomea. Hakusanaksi vain "wolf howling" ja sieltähän sitä ulvomista löytää. Olin illalla yhdentoista jälkeen kipaisemassa talliin viemään hevoselle yöheinät, kun keskellä pihaa pysähdyin. Naapurin koirat haukkuivat ja karhukoirani katseli korvat pystyssä tarhassaan. Silloin tajusin, että koiranhaukunnan seassa kuuluu jotain outoa. Pitkää, korkeaa ulvontaa. Yksi ääni tuntui kuuluvan läheltä, kauempaa kuului samanlaista selkäpiitä karmivaa ääntä. Mieleeni nousi b-luokan kauhuleffa, jossa seison keskellä sumuista englantilaista maaseutua vuonna miekka ja kivi. Täysikuu valaisee maan ja ajoittain kuu katoaa pilven taakse. Todellisuudessa olen vuodessa 2008, Länsi-Suomessa, kotipihassa ja oikeasti korviini kantautuu verenkierron seisauttava ulvonta. Täysikuu kyllä möllötti nytkin taivaalla. Syke nousi automaattisesti ja tallista tullessani kuuntelin pihassa vielä hetken. Sen jälkeen hautauduin kolmen peiton alle niin, että ainoastaan pienestä raosta sain elämiseen tarvittavan hapen.

Jokin aika takaperin kuuntelin jonkun susifanaatikon haastattelua. Hän intohimoisesti kertoi haluavansa kuulla suden ulvontaa, koska se on niin harvinaista ja lumoavaa. Mietinkin, että harvinainen taitaa olla liukuva käsite. Tai sitten tämä susien ylin ystävä taitaa etsiä ulvontaa vääristä paikoista. Toki on hienoa, että luonnossa on kaikenlaista kulkijaa.  Mutta siinä vaiheessa kun nämä suurpetojen sopraanot päätyvät kotipihaan sissimään, en enää nauti ja hurmioidu luonnon monimuotoisuudesta ainakaan niiden osalta. Karhun jälkiä olen myös nähnyt liikkuessani, mutta mesikämmenen en ole kuullut vielä kenenkään pihassa käyneen kurkkimassa. Sen sijaan isot pahat sudet ovat sen tehneet. Olisin varmasti aika epäihminen, jos en yhtään olisi huolestunut.  Pelkäämään en ala, koska silloin täytyisi pysyä neljän seinän sisällä 24/7, kuten englantilainen ystäväni kertoi tekevänsä, jos jakaisi lähimetsät hallavaturkkien kanssa.

Viikonlopun hyisevien kokemusten jälkeen onkin aika kääntää taas auton nokka kohti Keski-Suomea. Sitä ennen tavoitteenani on hiljalleen muuttaa hiihtoharrastelu jälleen hiihtoharrastamiseksi ja suunnata tavoitteellisesti kohti punttien maailmaa.