Maailmanparannusviikkojen viettäminen tulisi kuulua kaikkien ihmisten elämään, ei vain herkkisten ja maailmantuskaa potevien henkilöiden repertuaariin. Silloin maailma olisi varmasti edes hieman parempi paikka elää pahojen asioiden, vääryyksien ja kamaluuksien todennäköisesti vähentyessä. Omat maailmanparannusviikkoni lähtivät käyntiin, kun taannoin varhaiskasvatuksen luennolla opettaja heitti ilmaan kysymyksen: "Mitä Big Brother opettaa lapsille rakkaudesta ja todellisista ihmissuhteista?". En voi sietää kyseistä ohjelmaa, koska mitä ideaa on lötköttää sohvalla ja katsella näköradiosta kun toiset tavikset istuvat sohvalla? Opettajan kysymys kuitenkin jäi mietityttämään jo senkin pohjalta mitä sivusilmällä lööpeistä olen lukenut kyseisestä ohjelmasta (tai siis tosiasiahan on se, ettei kyseisen ohjelman uutisilta voi välttyä ellei vetäydy asumaan bunkkeriin...avasitpa minkä tahansa lehden, radion, television, netin tai kaupan oven, jostain tunkeutuu silmien eteen BB-höpinää ja tilitystä). Miettikääpä samaa pieni hetki ja muistakaa, että lapsi ei välttämättä kehitysvaiheesta riippuen osaa ajatella asioita samalla tavalla kuin aikuinen. Lapsi ei esimerkiksi välttämättä ymmärrä ohjelman formaattia, jossa ihmiset on suljettu keskenään taloon, tosielämän ulkopuolelle. Miettikää tilannetta erityisesti silloin, jos lapsi katselee kyseistä ohjelmaa yksin (mikä on nyky-yhteiskunnassa enemmän kuin yleistä), ilman aikuisen turvallisuutta ja selityksiä asioiden todellisuudesta. Tämä oli yksi syy lisää liittyä naamakirjassa Big Brotheria vastustavaan ryhmään. Ehkä olen umpimielinen, mutta ei kaiken kritiikittömällä hyväksynnällä maailma ainakaan parane. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Puhuin kerran rautatieasemalla hieman alkoholisoituneen henkilön kanssa. Sanan "hieman" voisi laittaa sitaatteihin ja ehkäpä kuvaavampi nimi olisi pulsu tai juoppo. Olin varautunut, koska yleensä tällaiset henkilöt saattavat tehdä lähestymisyrityksiä siansaksaa sokeltaen, mutta ei. Hän oli ystävällinen, keskustelutaitoinen ja mukava. Kaukana stereotypioista, mutta varmasti kuitenkin yleistämistä ajatellen harvinainen persoona. Havahduin kuinka paljon tällainen taviksen silmissä nenänvarttakatsottava henkilö voi tietää asioista ja vielä monista eri näkökulmista. Politiikasta, ihmisistä ja yleisesti maailmanmenosta. Hiljattain näin kadulla myös tyypin, joka kantoi isossa pussissa vaatteita, tyynyä ja muita tekstiilejä. Sätkä suupielessä hän meni istumaan puiston penkille kaivaen pullon taskustaan. Tajusin samalla, että yhteiskunnassa on miljoona syytä kenen tahansa ajautua samaan jamaan. Mutta mikä on se lopullinen niitti, joka vie toisen ihmisen huonoille urille ja toista ei? Sitä ei varmaan kukaan koskaan tiedä ja jos tietää, voi pian löytää itsensä pummaamasta vessakolikoita rautatieaseman aulasta.

Tänään teetä siemaillessani jäin pyörittelemään teepussista löytyvää aforismia. Se osui hyvin yhteen viimeaikaisen maailmantuskani kanssa: "Puolet maailman kurjuudesta aiheuttaa tietämättömyys. Toisen puolen aiheuttaa tieto." -Ambrose Bierce-

********

Here I come!

Nekku täytti hiljattain puoli vuotta. Se on megaenerginen tapaus, jolta harva asia (jos mikään) jää huomaamatta. Tänä vuonna karviaispensaista ei paljon marjoja irronnut, kun Nekku erikoistui niiden syömiseen. Siellä se istui pensaan vieressä ja etsi kuonollaan marjat, jotka tyytyväisenä pisteli poskeen. Marjojen vähentyessä se siirtyi pensaan sisään saadakseen loputkin herkut napattua. Sittemmin herra on siirtynyt hernepenkkiin ja nekin menee, palkoineen. Nekku on innostunut jahtaamaan lintuja ja muutaman kerran haukahdellutkin pyille. Yhdellä metsälenkillä se näki oravan läheltä. Tapaus oli varsin huvittava, kun oravakin oli pieni poikanen. Se pomppasi Nekun nokan edestä kuusen alaoksalle ja alkoi säksättämään koiralle. Nekku katseli kummissaan minua ja oravaa, molempia vuorotellen. Lopulta se juoksi kuusta ympäri haukkuen ja oravan siirtyessä ylemmäs yritti gansteri mennä perässä. Se kietoi etutassunsa rungon ympäri ja venytti itseään kuin parempikin karhu, mutta lopulta luovutti, kun jostain syystä eteneminen ylöspäin ei ollut yhtä sujuvaa kuin oravalla.

Nekku metsälenkillä pienen metsälammen rannalla.

Säde sai uuden kauniin punaisen riimun, joka sittemmin muutamien piehtarointikertojen jälkeen on muuttunut haaleamman punaiseksi. Tallissa odottaa samanlainen kirkkaansininen riimu, jonka laitan karvamersulleni talvella lumikelejä toivoen (ettei sininenkin riimu kärsi heti väri-inflaatiota jossain kuralätäkössä).