Kuuntelin tänään kahden kymmenen ikävuoden kieppeillä olevan miehenalun kiivasta keskustelua joulupukin olemassaolosta. Toinen uskoi vakaasti joulupukkiin ja toinen yhtä vakaasti siihen, että mitään joulupukkia ei ole olemassa vaan pukki on vain yksinkertaisesti lasten huijaamista. Keskustelu eteni suurinpiirtein näin:

Poika 1: "Uskotko sä oikeesti johonkin ihme joulupukkiin!? Tuo tähän mulle pukki niin mä revin siltä parran irti ja pyöräytän nutusta pari kertaa niin näet et se on joku sun setä tai iskä se pukki!"

Poika 2: "Mutta joulupukki ostaa lahjat, mä tiedän sen. Mä lähetin just kirjeen Korvatunturille ja sitten pukki aina tuo just ne lahjat mitä mä kirjoitan siihen kirjeeseen."

Poika 1: "Ootsä noin tyhmä!! Äiti ne lahjat ostaa ja lukee sun kirjeet! Meidän äitillä menee aina kaikki rahat jouluna, kun se ostaa meillä niin paljon lahjoja. Ja tiäkkö sää, että äiti on kieltänyt ennen joulua kaappeihin kurkistelun, joten siellä niitä lahjoja on!"

Poika 2: "Eikä, äiti ostaa ehkä yhden lahjan, mutta pukki tuo loput. Se kato vähän jakaa hommia, kun sen pitää jakaa miljoonille lapsille lahjoja niin eihän nyt yks pukki kaikkeen ehdi niin äidit vähän auttaa sitä. Ja ehkä iskäkin ostaa jonkun lahjan. Mulle ainakin ostaa."

Poika 1: "Joo, niin varmaan! Minkäs takia rappukäytävissä on aina ennen joulua ilmoituksia, että joulupukki ja tonttu saa töitä? Sano se mulle, täh?!"

Poika 2: "Niin mut tyhmä, se vaan hakee apulaisia, kun ei yks pukki kaikkeen repee! Tontut auttaa sitä jo ennen joulua, kun ne kurkkii ikkunoista ja kertoo sitten pukille laaja-alaisen tietotoimiston kautta mitä ovat nähneet!"

Poika 1: "Kerros mulle, millä se tonttu menee kurkkiin johonkin viidenteen kerrokseen?! Miten tonttu kurkistaa viidennen kerroksen ikkunasta? Meneekö se jollain nosturilla sinne? Ei millään! Mitään tonttuja ei oo ees olemassa! Kysytään vaikka Sussulta!"

Ja tässä vaiheessa jouduin kiivaan pukkikeskustelun ytimeen eikä kumpikaan muuttanut vankkumatonta mielipidettään asiasta, vaan keskustelu päättyi aiheen vaihtoon...

********

Toinen näistä pojista sairasti korvatulehdusta. Hän tuli kertomaan minulle sairaudestaan seuraavasti:

Arvaa mitä! Mulla on turvakolehdus eli korvatulehdus. Eli niinku korvassa on tulehdus. Mä oon ajatellut asian niin, että mun korvassa on nyt bakteeri, jolla on vasara kädessä. Siellä se hakkaa vasaralla välillä tosi kovaa ja välillä hiljempaa. Välillä mun korvassa on bakteeribileet, että se pääbakteeri kutsuu kavereitaan kylään ja ne yhdessä vasaroi mun korvaa, kun ne bilettää. Välillä niillä on sellainen kunnon leka tai sitten pieni vasara. Se vähän vaihtelee se jumputus. Sitten kun lääkäri antoi lääkkeitä, niin ne lääkkeet väsyttää sitä bakteeria, ettei se jaksa enää lyödä niin kovaa ja ehkä lopulta se bakteeri vaan kuolee. Niinku ihmisetkin kuolee.

********

Lapset ovat ihailtavan luovia ja hyväksyvät asiat niin helpolla. Vaikka bakteerit bilettävät korvassa, se on ihan ok. Aikuisilla olisi niin paljon opittavaa lapsilta! Rauhallista adventin aikaa kaikille. Pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne!