Säde laukkasi ikivihreille laitumille 10.8.2010, yli 20-vuotiaana. Olin valmistautunut asiaan jo pitkään ja jalkaongelmien paheneminen sai tekemään lopullisen päätöksen. Vietin Säteen kanssa hienot 8 vuotta ja se opetti minulle paljon hevosen olemuksesta ja käytöksestä. Olihan Säde ensimmäinen oma hevoseni. Siitä kuoriutui rauhallinen, mutta oman tahdon omaava, harrastepolle, jonka selkään uskalsi laittaa kenet vain. Sädettä jäivät kaipaamaan monet ihmiset, myös minä niiden joukossa. Helpottunut olen siitä, ettei sen enää tarvitse kärsiä vaivoista, vaan voi laukata harja hulmuten taivaslaitumilla. Sain Säteeltä niin paljon, että tuntuu siltä, että yhteisenä aikanamme koimme kaiken enkä jäänyt suremaan, että olisi pitänyt vielä jotain kokea. Kiitos rakas Ystäväni, muistan aina mantelisilmäsi, hörinäsi ja mieleni on täynnä muistoja. Ikävöin sinua aina, kuten kaikkia edesmenneitä eläinystäviä ja uskon, että me kaikki kohtaamme, kun aika meidät jättää.

Viimeinen ero on rakkauden hinta. Mietin niin, kun viimeisen kerran painoin pääni otsaasi vasten ja kiitin sinua kaikesta. Kiitos.