Ihana kevät! Kevät saa luonnon heräämään ja ajatukset suuntautumaan kohti valoisuutta, toivoa ja kaikkea uutta. Lumi sulaa muodostaen vesilätäköitä ja saaden joet sekä purot tulvimaan tuoden mukanaan kevään kohinan. Muuttolinnut palaavat takaisin pohjoiseen. Suuret valkoiset joutsenet lentävät kajautellen ilmoille torvimaista ääntä, kurjet lentävät aurassa sinitaivaalla, peippo virittelee heleää lauluaan ja mustarastas pomppii pihassa syöden maasta pudonneita talvilintujen ruokia. Mutta kuten kaikilla asioilla, keväälläkin on monta puolta. Kevät on selvä piikki kuolintilastoissa. Keväällä tehdään paljon itsemurhia. Masentunut ihminen masentuu keväällä vielä enemmän. Kaikille kevät ei ole siis riemun aikaa.

Oma kevääni alkoi jälleen siitä, kun tuli pakottava tarve rakentaa linnunpönttöjä. Hetkessä niitä syntyi kaksi kappaletta. Kaapissa odottavat myös jo siemenet kasvimaalle ja koristekukkien siemeniä. Viherkasvini voivat erinomaisen hyvin, ilmeisesti nekin pitävät keväästä ja sen tuomasta valosta.

Posliinikukka.

Kaktus. En tiedä, että mikä kaktuslaji on kyseessä. Jos joku tietää, otan tiedon kiitollisena vastaan!

Kultaköynnökset.

********

Kevät on myös rakastumisen aikaa. Vaan siitäkin on tunnuttu tekevän tähtitieteellistä ydinfysiikkaa, koska nykymaailmassahan mikään ei ole yksinkertaista. Ja miten ihmismieli kaipaakaan yksinkertaisia asioita! Lehdistä olen lukenut ihmissuhdevinkkejä: Näin kesytät miehen! Saa mies haluamaan sinua! Parhaimmat iskurepliikit! Pahimmat suhdemokat! Tunnista sisäinen viettelijättäresi! ...ja lista jatkuu loputtomiin. Olen ilmeisen eksyksissä, koska olen aina ajatellut sen riittävän, että kaksi ihmistä pitää toisistaan. Mutta ei, ei nykyään riitä mikään! Jos mediaan on uskominen, miehen saadakseen naisen tulee olla vaarallinen kissapeto, itsetietoinen diiva tai välinpitämätön seikkailijatar. Ja vähintään omata oma elämä! Ihmettelen sitäkin sanontaa, koska kaikillahan on oma elämä. Elämät ovat perusluonteeltaan samanlaisia, mutta ihmiset ja sattumat tekevät niistä erilaisia. Kukaan ei voi sanoa, millainen jonkun elämän tulisi olla, että se olisi se kuuluisa "oma elämä". Sama problematiikka pätee varmasti miehiin. Naistenlehtien kissapedot kun vaativat miehiltä ties mitä hypermegalomaanisia ominaisuuksia, viittä eri ammattipätevyyttä, tiukkoja vatsalihaksia, laajaa ystäväpiiriä ja huikeita kokkaustaitoja, jotta arki-iltoina voitaisiin yhdessä nauttia häränfilee-keltasipuli-vuohenjuusto-oliiviaterioita. Ja todellisuudessahan kukaan ei jaksa enää keittää edes kaurapuuroa.

Mietin usein, millaisia paineita nyky-yhteiskunnan mielikuvat täydellisistä naisista ja miehistä luovat lapsille ja nuorille. Olen valitettavasti tavannut 10-vuotiaan pojan, joka murehti vatsalihastensa löysyyttä. Olen valitettavasti tavannut tytön, joka murehti olevansa vielä 13-vuotiaana neitsyt. Lohdutin häntä kertomalla, että itse leikin 13-vuotiaana barbeilla enkä voinut ajatella edes Kenin ja Barbin välille minkäänlaista seksuaalista kanssakäymistä saati sitten omalle kohdalleni. On pelottavaa ajatella, että lasten lapsuutta lyhennetään ja monia asioita koetaan yhä aiemmin. Herääkin kysymys: miltä tuntuu elämä kolmikymppisenä? Kun on seurusteltu kymmenien kumppanien kanssa, erottu, otettu ehkä turpaan, pyöräytetty pari lasta ja elämä ollut täynnä saippuaoopperaa? Tuntuuko enää miltään? Loppuelämän voikin sitten viettää katkerana ja odotella viikatemiehen vierailua. Ei ole helppoa nykyajan lapsilla, kun heidän vanhemmatkin ovat jumiutuneet teiniaikojen humppameininkiin. Sen todistamiseen riittää vierailu Facebookissa.

Mutta koska itse uskon edelleen rakkauteen (vaikka elämä on yrittänyt kovasti viedä uskoani moniin asioihin), voin näin keväällä lennellä pihalla nokkosperhosen keveydellä ja haaveilla ihanan romanttisista asioista. En aio verhoutua gepardintaljaan lähteäkseni villisti saalistamaan urosta enkä aio jatkossa esittää pöyhkeää meduusaa, joka nakkelee niskojaan osoittaakseen epäkiinnostusta saadakseen miehet juoksemaan perässään, vaikka kiinnostaisi kuinka. Ja aina kun alkaa ahdistaa, voi rakentaa lisää linnunpönttöjä! :)