Minulla on tapana keräillä mielestäni hyviä ja koskettavia aforismeja sekä mietelmiä aina kun niitä tulee vastaan. Tänään törmäsin seuraavaan ajatelmaan, joka veti itseni mietteliääksi:

”Jotta pääsisi perille
on eksyttävä tieltä.
Joka pääsee perille
oppii
että hetken kuluttua
on taas jatkettava matkaa.
Joka ei koskaan
putoa raiteilta
ja mene rikki,
jatkaa aina samaa rataa
ja on turvassa,
suurelta murheelta
ja suurelta onnelta.”

* Tommy Tabermann*

********

Elämä on komediaa, ainakin matkan päästä katsottuna. Lähikuvassa se voi hyvinkin näyttäytyä usein tragediana. Jos ette ole vielä huomanneet kirjoituksistani, havainnoin usein ihmisiä. Eri asioiden innostamana minua kiinnostaa aina enemmän ihmisten non-verbaalinen viestintä. Siis sanaton viestintä, johon kuuluvat muun muassa eleet, ilmeet ja kehon asennot. Niillä ihminen viestii yllättävän paljon ja niitä lukemalla ihmisestä voi saada paljon tietoa. Ja usein se tieto saattaa olla kielellisen viestinnän kanssa ristiriidassa. Kehon viestit ovat pitkälti vaistojen ja viettien aikaansaamaa, joka vain tapahtuu. Havainnointi ei kuitenkaan suju harjoittelematta ja siinä oppii jatkuvasti uutta. Olen kohdannut elämässäni monesti tilanteita, joissa ei- kielellistä viestintää lukemalla olisi toiminut eri tavoin kuin kielelliseen viestintään luottamalla. Näin on käynyt varmasti kaikille ihmisille. Mutta vaikka ei havainnoisi mitään viestintää, ihmisten seurailu on silti varsin mukavaa ja myös melkoisen koomista. Jätetään aihe kuitenkin nyt ja palataan siihen myöhemmin... :)

********

Tänään oli alkavan kesän ensimmäinen päivä, joka antoi lupauksen hellekeleistä. Suuntasin illan viileyden laskeutuessa kukkamaalle, yhdelle niistä monista. Mietin ja hymyilin itsekseni, että monet ikäiseni suuntaavat perjantai-iltana terasseille, baareihin ja muuhun humuun, mutta minä nypin tyytyväisenä rikkaruohoja orvokkien ja ruusujen ympäriltä miettien osaako muurahainen peruuttaa tai miksi kastemato tulee mullan alta kummallisesti kiemurtelemalla. Menin istumaan multasormikohtaukseni jälkeen vielä hetkeksi mökin terassille ja katselin peilityyntä järveä. Sorsia ui rannassa ja ensimmäiset hyttyset inisivät korvan juuressa. Olin tyytyväinen, onnellinen juuri siinä hetkessä. En kaivannut minnekään muualle ja olo oli levollinen. Siirryin saunaan ja laitoin muutaman tipan tuoksuöljyä saunatonttuni pitelemään pikkuruiseen kippoon. Juuri tällaiset hetket ovat elämässä niitä parhaimpia. Kun tuntee, ettei tarvitse mitään muuta. Että se kaikki on juuri tässä, pienessä hetkessä.

Istutuksia.